Mendikan kooikerhondjet: Info

Kasvattaja/Breeder

Mendikan Kennel/ Henna Palmunen, Joensuu
Sähköposti: henna.palmunen(at)gmail.com

Golden Gate Bridge, San Francisco, CA. Sylissä Amica, ystävättäreni narttukoira

Olen Henna Palmunen, nelikymppinen Joensuulaisnainen, ja aktiivinen koiraharrastaja. Kasvatan kooikerhondje-rotua kennelnimi Mendikan alla. Kotona minulla asuu kaksi kooikerhondjea nartut Aroona ja Lois. Muistoissa myös kaksi rakasta urosta, Shanti ja Preety. Lisäksi kasvatustyön tueksi minulla on myös sijoitusnarttuja kasvateistani. Mendikan jalostustyön pohjan muodostaa nartut Manta ja Adya sekä neljä urosta (Preety, Pyry, Benny ja Jekku), jotka kaikki tunnen henkilökohtaisesti. Vuonna 2021 jalostuspohjaan liittyi vielä yksi narttu, Lois.

Ensimmäisen pentueen vanhemmat, Manta ja Preety

Joensuussa on aktiivinen kooikerhondjeporukka, ja harrastamme yhdessä erilaisia koira-aktiviteettejä sekä tapaamme myös muuten kahvittelujen ja keskustelujen merkeissä. Koirat ovat minulle elämäntapa, ja niiden myötä olen saanut tutustua mahtaviin koirapersooniin, ihaniin ihmisiin, päässyt matkustelemaan ja luonut uusia, elämää rikastuttavia ystävyyksiä sekä opettanut arvostamaan luontoa ja siellä vaeltamista ihan uudella tavalla. Olen ammatiltani työterveyspsykologi ja psykoterapeutti ja teen myös psykologian alan jatkotutkimuksia, jotka etenevät pikkuhiljaa, töiden sallimissa määrin.

Koira-harrastuksiin minut johdattelivat kummini, poliisikoirakoululla työskentelevä Ilkka Hormila ja hänen vaimonsa Marjatta. Pikkutyttönä sain viettää lomakausia heidän koiriensa parissa sekä koiratapahtumissa. Minulle tuli luontevaksi olla koirien kanssa ja sain jo nuorena oppia perusteita koiranhoidosta. Myöhemmin pääsin heidän avullaan kenneltytöksi muutamana kesänä, tällöin rotuna olivat karkeakarvaiset mäyräkoirat. Nykyisin seurailen kummini toimintaa ID-koirien kanssa hajutunnistetyöskentelyssä, ja olemme suunnitelleet kooikerhondjelle tutkimuksen hajuaistin kehittymisestä.

Oman koiran sain vasta aikuisiällä, kun kodinvaihtaja-Aida (Frinan Irish Snowqueen) saapui elämääni ilahduttamaan. Aida oli sukulaiseni koira, joten tunsin tämän ihastuttavan koiran jo etukäteen. Aida oli rodultaan punainen irlanninsetteri, psyykeltään rautainen ja tasapainoinen koira, jonka kanssa oli äärimmäisen helppo harjoitella koiranomistajan elämää. Aida oli peruskoulutettu, aikuinen koira, joka antoi kaikki aloittelijan virheet anteeksi, ja opetti minua lempeästi siihen, miten koirat kommunikoivat, toimivat ja ajattelevat. Sittemmin minulta on mennyt kasvatti Aidan ensimmäisen perheen tyttären omistukseen, mikä tuottaa minulle tunnetasolla paljon iloa ja jatkuvuuden tunnetta.

Kummin asiantuntevasta kannustuksesta päätin ottaa Aidalle vanhuuspäiviksi opastettavan seuraajan. Koska minulla on vakava jalkavamma en uskaltanut ottaa setterinpentua sen nuoruusvoimien pelossa. Jotkut ihmiset käyvät läpi useita rotuja ja kokevat valinnanvaikeutta omaa rotua etsiessään. Itselleni asia oli täysin selvä, roduksi löytyi setterityyppikseksi nimetty kooikerhondje, joka käsitetään spanieliksi, mutta on toimintatavoiltaan suhteellinen erilainen, kuin perusspanieli. Silaus päätökselle tuli voittajanäyttelyssä 2004, jossa ihastuin kooikerin tyyneyteen ja tasapainoisuuteen näyttelytilanteessa. Toki tiedostin samalla, että kyseessä on setterin tavoin erittäin vilkas ja energinen rotu.

Aroona jäällä

Jaani-veljen kanssa jäällä, Aroona, Shanti

Aroona leikki Asvin-veljen kanssa

Shanti, Aroona, Adya

Shantin kanssa Kolin kansallismaisemassa juhannuksena 2014

Sisarukset Anilla ja Aroona leikkimässä maastolenkillä

Aika nopeasti päätöksen jälkeen pääsin lähettyville Rääkkylään tutustumaan Tuija Marienbergin koiriin. Samoihin aikoihin kävin tutustumassa myös Mikkelissä Pirjo Toivakaisen Muskettikoiran-kenneliin. Molemmille kasvattajille oli pentue tulossa, ja ilmaisin kiinnostukseni pentuun. Lopulta Tuijan Callitris-kennelistä Rääkkylästä (joka nykyisin sijaitsee Kiteellä), muutti minulle pieni Shanti-poika (Callitris Girello Erminia) kesällä 2005. Tuija toimikin oivallisena avustajana ja opastajana kooikermaailmaan. Hänellä oli aarreaitta tietoa kooikereista, sillä hän toi ensimmäisen Kooikerhondjen Flamen (Falony-Flame Urjette v. Muskyteira) Suomeen vuonna 1991. Sain tutustua tähän legendaariseen kooikeriin, joka vielä vanhoilla päivilläkin oli ystävällinen, aktiivinen, riistaviettinen ja osasi nokkelasti saalistaa herkut lähipiirin ihmisiltä. Flame hoivasi ja koulutti ahkerasti myös eläkeikäisenä tyttärentyttärensä Fionan pentuetta.

Aidan kuoltua keväällä 2008 aloin aktiivisesti etsiä Shantille kaveria. Valita kohdistui ihastuttavaan kasvattajaan Yvonne Matssoniin Tukholman läheltä, Ekeröstä. Suomeen saapui Preety-pentu (Mattssons Preety) elokuussa 2008 kasvattajansa tuomana. Yvonne tyttärensä kanssa saapui Kuopion näyttelyyn, majoittui luonani ja toi pennun tullessaan. Tätä ennen olin käynyt tapaamassa pentuja Ruotsissa niiden ollessa kahdeksanviikkoisia. Yvonnen holistinen näkemys koirankasvatuksesta, koirien tunteista ja käyttäytymisestä sekä kooikerpopulaation tilasta teki minuun suuren vaikutuksen. Yvonnen luona olen vieraillut ahkerasti, ja hänen kotinsa on aina avoin minulle ja koirilleni. Samalla myös iso kaarti naapurimaan kooikereita ja omistaja on tullut tutuiksi.

Preety siskonsa Zallyn kanssa Ruotsissa 6/2011

Preety ROP, Cacib Ruotsin KV näyttelyssä

Preety kasvattajansa Yvonnen kanssa Ruotsissa

Preety emänsä Enyan kanssa Ruotsissa

Shanti ja Preety jäällä

Järjestyksessä kolmas kooikerhondje, Adya (Bonita Laika vd Kooikerhoeve) löytyi Hollannista vuonna 2011. Olimme jo pidempään etsiskelleet yhteistä koiraa kummityttöni ja aktiivisen koiranhoitajan Anniinan kanssa. Sopiva pentue, ja miellyttävänoloiset kasvattajat Lisette ja Eric Solen löytyivätkin etsinnän jälkeen, ja maaliskussa muutti iloksemme vilkas ja rohkea Adya. Kotona minulla on lisäksi A-pentueesta kotiin jäänyt narttu Aroona (Mendikan Aroona Prema s.2012) sekä varsin yllättäen kesällä 2017 Hollannista minulle muuttanut Lois. Loisin toi suomeen ystävättäreni Saija Featherfox kennelistä, kun hän kävi hakemassa itselleen markiesjea Hollannista. Sattumalta silmiini osui mielenkiintoinen kennelnimetön pentue, joka oli syntynyt samaan aikaan kuin Saijan markiesje. Näinpä samassa kassissa matkustikin Joensuuhun yhden sijaan kaksi hollantilaista koiraa ja Lois asettui asumaan laumaamme. Loisista tuli hyvin helposti kiinteä ja hyvin pidetty osa laumaa ja koirani ovat hyviä ystäviä keskenään. Meillä ei ole koirien välillä lainkaan erimielisyyksiä tai rähäköitä vaan yhteiselo sujuu harmonisesti.

Adya, Shanti, Preety

Ensimmäinen kasvattamani kooikerhondjepentue syntyi toukokuussa 2012 yhteistyössä ystäväni Ullan kanssa, Mendikan kennelnimelle. Sain liisaukseen Ullan ihanan Manta-nartun (Cavalriina's Uma Umbrella). Manta ja Preety pääsivät sinetöimään pitkällisen ystävyytensä romanttisissa merkeissä, ja tuloksena syntyi maailmaan kaksi narttua ja neljä urosta. Manta toimi erinomaisen huolellisena emona pennuille. Nämä kaksi narttupentua (Mendikan Anilla Prema ja Mendikan Aroona Prema) ovat myös jo saaneet ensimmäiset pentueensa Mendikan kennelnimen alle (2015), samoin kuin siskopuolensa Clara (2017), Anillan tytär Eris (2018) ja Aroonan tytär Doora (2018). Adyan ensimmäisestä pentueesta sijoitukseen muutti Joensuuhun Binja, joka sai pentueensa vuonna 2018 ja jonka tytär muutti kasvattini Delvinin kotiin sijoitukseen, ja toisesta pentueesta muutti Mantan perheen aikuisen tyttären kotiin Joensuuhun Friida, joka sai pentunsa vuonna 2020, joista useampi jäi Joensuun seudulle, muutama koteihin, joissa oli ennestään kasvattini. Lisäksi sain mahdollisuuden liisata Adyan tyttären Beean, jonka kotiin muutti narttupentu Ksenia (2019). Tämän jälkeen pentueita on tullut Friidalle (2020) ja Loisille (2021 ja 2022). Kotiin on jäänyt kasvamaan Loisin toisesta pentueesta narttu Nedya.

Pidämme tiivistä yhteyttä kasvattien omistajien kanssa tapaamisten, viestien, puheluiden ja facebookryhmän kautta. Teemme kisa-ja näyttelymatkoja ja pidämme yhteisiä leirejä. Leirillä saavat ihmiset tutustua toisiinsa ja koiriin, testata erilaisia harrasteita ja aktiviteettejä ja viettää laatuaikaa keskustellen ja nauttien seurasta. Kuva-albumi Mendikan leiriin 2015: https://photos.google.com/share/AF1QipMOXdHpBssoHZZgSRwm3rFao7XuqLblrwDybPgluX7qImKW70kHh8HHT6veKLT7Wg?key=VFJyRUk2dWtFVDQ1T3hIWHUtWmxyQTUyQVlPS2ZR

Waterbound kennelin poikia Texasista

Kooikerhondjemaailma on imaissut mukanaan, ja rodusta on tullut minulle rakas harrastus. Toimin kooikerhondjeyhdistyksen aktiivina jalostusasioiden parissa puuhaillen. Kennelliiton koulutuksissa olen käynyt aktiivisesti, ja suoritettuna on Kasvattajan peruskurssi, Kasvattajan jatkokurssi, Jalostusneuvojan peruskurssi ja Jalostusnevuojan jatkokurssit. Lisäksi olen osallistunut jalostusneuvottelijoiden neuvottelupäivään Helsingissä sekä Hollannin kooikerhondjeyhdistyksen jalostusneuvotteluseminaareihin kolmena vuonna Hollannissa. Vuonna 2015 sain myös päätökseen isohkon kokonaisuuden, Suomen Koirankasvattajien (SUKOKA) Kasvattaja-Akatemian, joka oli merkittävä etappi kasvattajuudessa. Vuonna 2022 minut palkittiin Suomen Kennelliiton Vuolasvirta-kasvattajapalkinnolla. Tämä palkinto kuuluu kaikille kasvateille ja heidän omistajilleen ja kasvattien aktiivisista, koirien taitoja ja ominaisuuksia eteenpäinvievistä kodeista olen hyvin kiitollinen.

van Chrystalkooi kennelin koirat Linn, Waquni ja Finley Itävallassa

Tutkin mielelläni kooikereiden jalostus-ja terveystilastoja ja seuraan kasvatustyötä niin Suomessa, kuin maailmalla. Tavoitteenani on yrittää löytää ja kasvatustyöllä ylläpitää linjoja, jotka ovat hiipumassa ja mahdollisesti häviämässä jalostuspopulaatiosta kokonaan, jos vain linjojen yksilöt ovat jalostukseen soveltuvia luonne-ominaisuuksiltaan, rakenteeltaan ja terveydeltään. Osallistun myös rodun 2021 alkaneeseen roturisteytysprojektiin, jos Kennelliitto ehdotukseni siihen hyväksyy. Minulla on aktiiviset suhteet sekä kotimaisiin että myös lukuisiin ulkomaisiin kasvattajiin ja muutamia kasvattejani on päässyt matkustamaan maailmalle ja toimivat jalostuspohjaa tukien kohdemaissaan. Suuri kiitos kuuluu monille kasvattajille ja rotuharrastajille tiedon, taidon ja näkemyksen jakamisesta ja opastuksesta. Kooikerhondjekasvattajien ja omistajien kanssa on leppoisaa tarinoida niin näyttelyissä kuin agilitykisoissakin.

Shanti PAWC hopeaa 2011

PAWC 2011 Suomen Agilityliiton maajoukkueessa Shantin ja Preetyn kanssa

Koiraharrastukset täyttävät vapaa-ajan tehokkaasti. Patikointi ja lenkkeily kuuluvat tietysti päivittäiseen toimintaan, ja koirani saavat juosta metsässä vapaana päivittäin ja toteuttaa näin luontaisia taipumuksiaan. Kesällä käymme myös pidempiä vaelluksia, mökkeilemme ja kanotoimme. Olemme aktiivisia agilityharrastajia, eikä jalkavamma ole hidastanut tätä rakasta harrastusta, pikemminkin olen päässyt kokemaan huikeita asioita sen kautta. Olen joutunut miettimään, miten kannustaa koiraa irtoamaan ja tekemään töitä itsenäisesti agilityssa, kun en voi juosta rinnalla näyttämässä kaikkia esteitä. Lisäksi en voi käyttää kaikkia perinteisiä ohjausmenetelmiä fyysisesti, joten joudun soveltamaan kehonkäytön sen asettamiin rajoitteisiin. Tämä ohjaustyyli vie kehittyessään enemmän aikaa ja vaatii koiralta enemmän itseänisyyttä, kuin perinteisempi ohjaustyyli. Toisaalta on suunnattoman palkitsevaa nähdä, kun koira kehittyy, saa lisää itseluottamausta ja uskaltaa tehdä töitä kauempaa, itsenäisesti ja samalla kuunnellen tarkasti ohjeita. Kuuluin agilityliiton paragility-toimikuntaan ja mietimme yhdessä, kuinka kehittää myös tätä hieman toisenlaista agilityharrastamista. Toimikunnan historian aikana olemme jo saaneet joukkueita paragilityn mm-kisoihin, koulutusviikonloppuja sekä paragilityn sm-kisat. Kaikilla kisaavista koiristani on sertejä agilitykisoista. Käymme hallilla muutamia kertoja viikossa ja olemme aktiivisia pienryhmässämme. Myös lukuisat kasvattini kisaavat agilityssa.

Agirotu

Nuori Adya opettelee palkkautumista hallilla

Tähänastisen agilityharrastuksen huipentuma oli vuonna 2011 osallistuminen Suomen Agilityliiton maajoukkueen edustajana paragilityn mm-kisoihin Hollannissa. Matka oli suuri elämys, ja näytti sen, mistä tässä harrastuksessa lopulta on kyse. Yhteistyöstä, hauskanpidosta ja syvästä yhteydestä koiran kanssa, ei niinkään saavutuksista tai kilpailemisesta. Suuren liikutuksen vallassa sai seurata esimerkiksi sähköisiä apuvälineitä käyttävien henkilöiden liikkumista radalla, tai vaikkapa avustajan kannatteleman cp-vammaisen naisen ohjausta. Omien koirien suoriutuminen stressaavasta matkasta oli erinomainen, molemmat jaksoivat keskittyä radalla hienosti ja tekivät hyviä suorituksia. Shantin suoritus oli koko cupissa todella hieno, saimme tuliaisina mm-hopeaa omassa luokassamme. Shanti teki kolme virheetöntä rataa ja hävisi yhteispisteissä kolmen radan tuloksessa vain reilun sekunnin voittajalle. Myös Preety sai aikaan yhden virheettömän radan, yhden vitosradan ja yhden hyllytetyn radan ohjaajan ohjausvirheen takia. Shanti nappasi myös Suomen ensimmäisen paragilitykilpailun ykkössijan ja mestaruuden yhdistetyssä luokassa 4+6 Sorsasalossa, Kuopiossa, heinäkuussa 2012, ja Preeti seurasi Shantin mallia ja otti mestaruuden samassa luokassa seuraavana vuonna. Vuonna 2013, ensimmäisissä SAGIn järjestämissä paragilityn SM-kisoissa koirat nappasivat luokassaan kolmoisvoiton, Shanti ja Preety tekivät kaksi nollarataa, Aroona teki yhden nollaradan. Vuonna 2015 oli historiallinen hetki itselleni, kun kaikki kolme koiraani täyttivät agilityn SM-kisojen pääsykriteerit. En usko että enää toista kertaa tulee tällaista tilannetta. Lopulta päädyin lähtemään matkaan Aroonan ja Shantin kanssa. Vuonna 2017 kaikki kolme kisaavaa koiraani sijoittuivat paragilityn SM-kisoissa palkinnoille omassa ryhmässämme. Kesä 2018 oli minulle kaikkein aikojen agilitykesä, kun vihdoin pääsimme jalkavamman aiheuttamalta pitkältä tauolta kisakentille. Paragilityn SM-kisoissa 2018 minulta kisasi vain Aroona, joka voitti luokkansa sisarensa Anillan voittaessaan oman luokkansa ohjaajansa Marjon kanssa. Aroona myös saavutti kesällä 2018 Suomen Agilityvalion tittelin sekä voitti Pohjois-Karjalan piirinmestaruuden. Vuonna 2019 Aroona voitti oman luokkansa paragin Suomenmestaruuden ja Lois sijoittui toiseksi. 2020 ei näitä kisoja järjestetty Koronan takia, 2021 Aroona voitti jälleen ja Lois tuli toiseksi luokassaan. Vuonna 2022 jouduin jättämään kisat väliin omien kipujeni takia.

Aroona

Shanti

Aroona

Aroona etäohjauksessa

Kasvatti Anilla ja ohjaajansa Marjo

Kasvatti Binja agilityn alkutaipaleella

Koirien kanssa on myös kokeiltu henkilöetsintää, raunioita, tottelevaisuuskokeita (joista Preety sai heti ensimmäisessä kisassaan luokkavoiton ja pääsi siirtymään avoimeen luokkaan), koiratanssia sekä rallytokoa. Rallytokossa kaikki neljä koiraani ovat päässeet mestariluokkaan, ja nykyisin aktiivisesti kisaavat Aroona ja Lois, joilla molemmilla on jo saavutettuna koulutustunnus RTK4. Haaveissa olisi valioituminen ja kisaaminen tässä lajissa myös naapurimaissa.

Koirani koulutetaan positiivisen vahvistamisen avulla, eikä taloudessamme harrasteta rangaistuksia, vaan pikemminkin jämäköitä rajoja ja positiivisen käyttäytymisen vahvistamista ja palkkaamista. En kurita koiriani vaan pikemminkin opastan niille, mikä on toivottua ja hyvää toiminaan ja palkkaan sitä. Koirani kuitenkin kestävät myös hyvin napakan sanomisen, jos sille tulee tarvetta eikä koiria tarvitse käsitellä ihan pumpulihansikkain. Pyrin antamaan koirilleni älyllisiä virikkeitä, ja koirani osaavatkin mittavan setin erilaisia temppuja. Oman ammattini kautta olen myös todella kiinnostunut vuorovaikutuksesta ja reaktioista, ja seurailen mielelläni koirien viestintää, ajattelua, toimintaa ja pyykeettä yleisesti. Havainnoin koirani päivittäin, mietin miten ne kommunikoivat keskenään ja miksi ne reagoivat tietyillä tavoilla tietyissä tilanteissa.

Aroonaa kehutaan ensimmäisellä verijäljellä

Shanti upeassa seuraamiskontaktissa

Amin tapaa kasvattajan pitkästä aikaa

Anilla temppuilee emännälle

Clara hieman rauhoittelee isä-Bennyn kiinnostusta

Näyttelyitä olemme myös harrastaneet aktiivisesti. Shanti on näyttelyissä pärjännyt erinomaisesti, parhaimpina tuloksina Spanielierikoisnäyttelyn rotunsa paras, Hollannin koooikerhondjen erikoisnäyttelyn valioiden toiseksi paras sekä pari vuotta myöhemmin koko näyttelyn Best in Show ja clubwinnaar 2012. Shanti on myös vuoden voittaja 2013 ja Vuoden veteraanivoittaja 2013, toistaen saman tuplamenestyksen vuonna 2015, ja vielä vuoden veteraanivoittaja 2016, 2017 ja 2018 sekä pohjoismaiden veteraanivoittaja 2017 sekä Helsinki Winner veteraani 2019. Uskomatonta, että vielä yli neljätoista-vuotiaana Shanti ylsi voittajaluokan kisassa PU4-tulokseen. Shantin näyttelyuran menestykseen kuuluu myös ison Iisalmen KV-näyttelyn BIS4. Vuonna 2013 Shanti sai Suomen kooikerhondje ry:n vuoden veteraanin arvon ja edellisvuona Vuoden Touhukas-oljenkorsi-huomioinnin tehdystä työstä rodun tunnettavuuden eteen. Sen jälkeen Shanti on uusinut vuoden näyttelyveteraaniarvon useita kertoja. Shanti on myös palkittu seuran Rallytokokoirana ja kahdesti seuran toiseksi menestyksekkäimpänä näyttelyveteraanina. Shanti on saavuttanut Suomen, Ruotsin, Liettuan ja Viron valiotittelit sekä kansainvälisen muotovalion tittelin. Preety on samoin Suomen, Ruotsin ja Viron valio, ja kansainvälisestä muotovaliosta puuttuu yksi cacib-tulos ulkomailta. Adya aloitti näyttelyuransa hienosti, napaten juniorivoittajatittelin vuonna 2011 ja olemalla spanielierikoisnäyttelyn kolmanneksi paras narttu heti siirryttyään viralliseen näyttelyikään, sekä menestyttyään käymissään Viron ja Suomen näyttelyissä. Nyt on Adyakin saavuttanut Suomen Muotovalion tason. Aroona alkoi harrastamaan näyttelyitä agilityuran päätyttyä, veteraani-iässä ja saavutti nopeasti FI MVA-arvon ja nyt vielä yritetään saada viimeistä puuttuvaa veteraanisertiä. Aroona on palkittu seuran rallytokotulokkaana sekä ralllytokokoirana, sekä myös Suomen Kooikerhondje ry:n vuoden rallytokokoirana 2021.

Näyttelyuran huippuhetki, Shanti Clubwinnaar 2012 VHNK erikoisnäyttelyssä

Nuori Adya isoveljensä kanssa VHNK erikoisnäyttelyssä

Tulevaisuus tuo vielä yhden hyvin jännittävän alueen koiratyöskentelyyn. Lois on osoittautunut hyvin ihmisrakkaaksi, läheisyydestä pitäväksi ja ihmisten parissa käytökseltään rauhalliseksi koiraksi. Näin ollen olen saanut ottaa Loisia mukaan sekä ryhmätyönohjauksiin että psykoterapiaan. Lois on ohjausreissuilla käynyt myös ilahduttamassa hoitokodin asukkaita ja näin ollen oletan että Loisin ominaisuudet terapiakoirana työskentelyn ohella ovat yltäneet myös mukavasti Kennelliiton kaverikoiratyöskentelyyn. Olen hyvin ilahtunut siitä, että olen saamassa Loisista työkaveria itselleni ja myös asiakkaat, joiden kanssa Lois on toiminut, ovat olleet hyvin tyytyväisiä tyttösen työhön. Lois harrastaa myös ratajuoksua ja on siinä hyvin innokas. Myös Loisin tytär Nedya on hyvin ihmissosiaalinen, joten nähtäväksi jää, seuraako Nedya emänsä tassunjäljissä kaverikoirailuun ja terapiakoiratyöhön.

Jäsenyydet:
Suomen Kennelliitto
Suomen Spanieliliitto
Suomen Kooikerhonde Ry
Hollannin Kooikerhondjeyhdistys VHNK
Joensuun Agilityurheilijat JOA
Suomen Agilityliitto
Pohjois-Karjalan Seurakoirat POKS
Suomen Koirankasvattajat SUKOKA
Pohjois-Savon vinttikoiraharrastajat

Koirat Kasvatus-ja kuntoutustyössä ry

Suomen Palveluskoiraliitto

IN ENGLISH:

The owner of the dogs and breeder in kennel Mendikan is Henna Palmunen, a psychologist and psychotherapist from Joensuu. I have been involved with dogs from the early age, but first own dog arrived only when I was an adult. Aida, the first dog was an Irish Setter, a stable, calm and wise adult dog, that taught how dogs think and behave. She forgave all the mistakes I made as a beginner dog-owner. Due to Aida's great psyche it was necessary to get a follower to her, to gain her skills and way of being. Shanti, kooikerhondjemale moved in at the 2005, and was followed by swedish-born male Preety at the 2008. At 2011 a co-owned bitch Adya from the Netherlands arrived Finland and another Dutch girl, Lois, arrived in 2017. The first litter, Mendikan A... Prema, was born in 5/2012, parents being Preety and Manta (Cavalriina's Uma Umbrella).

I am an active person at the kooikerhondjeclub of Finland, being a member of breeding comittee and also being the pup-advicor in the club. I have trained the breeder's course, advanced breeder's course as well as breeding instructor course and advanced breeding instructor course at the Finnish Kennelclub. I have also attended breeding instructors' negotiation at Helsinki and kooikerhondje club breeding seminar in Holland 3 times.

My activities with my dogs are agility, showing and rally-obedience. My dogs have also tested human searching, ruins,and dogdance and competed at obedience.

We live in Eastern side of Finland, town called Joensuu. If you are interested in Mendikan-dogs please don't hesitate to take contact via e-mail: henna.palmunen(at)gmail.com

Shanti, Aroona, Delvin at show 2017. Photo c Niklas Pull

Mendikan BOB breeder's group Joensuu show 2017. Friida, Doora, Eris and Fico. Photo c Niklas Pull